Syyskuu 2012 kuukauden koira - Feri
(Avenina´s Alvin)

 

Kirjottanut omistaja Hanna Järvinen

Jos Feri kirjoittaisi kirjan, se olisi todennäköisesti elämänhallintaopas ilon ja riemun nimeen vannoen. Mikäli se olisi levyttävä artisti, olisi sen läpimurtosinkku kaunis balladi menetetystä rakkaudesta ja levyn muut kappaleet olisivat meneviä ralleja mahtipontiseen tahtiin. Mutta Feri on Feri, iloinen kirkassilmäinen ikuinen lapsi, aina valmiina kuin lukkari sotaan. Se on koiranpentuilmeen vaikka unissaan hallitseva hölmöksi tekeytyvä jallittaja ja kuulematta jättämisen maailmanmestari.Tosiaan, Ferillä on valikoiva kuulo. Ferin tappioksi joudun kertomaan, että sen häntä paljastaa, että se kyllä kuulee. Mutta antaa Ferin elää omassa luulossaan.

 

Feri asteli taloon keväällä 2007, Dali-salukin seuramieheksi. Nopeasti ja sujuvasti Feri sulautui perheeseen, nukkui Dalin häntähapsujen alla ja pisteli kitusiinsa kaikenlaisia turhanpäiväisiä asioita, varmasti vain pitääkseen omistajan mielen virkeänä. Mutta alusta saakka Feri oli kiltti ja kuuliainen ja pienestä asti aivan loputtoman sosiaalinen. Ei ollut ihmistä, jota Feri ei olisi palvonut, eikä koiraa, jonka kanssa Feri ei olisi tullut toimeen. Vaikka Feri vaikuttaa rakkauden liikakäyttäjältä ja voisi kuvitella, että sen lukemattomat hymyt ja riemunosoitukset olisivat aiheuttaneet inflaatiota termille "ihmisen paras ystävä", ei kukaan muu, kuin omat ihmiset aiheuta Ferissä sitä onnellista huminaa ja hyrinää, minkä saan osakseni kun lähden lenkille vain sen kanssa, tai annamme sille Omaa Aikaa tässä sekalaisessa koiralaumassamme.

 

Lapsista Feri on aina pitänyt paljon, mutta vasta vauvan saavuttua perheeseen, on sen lapsirakkaus päässyt täyteen loistoonsa. Feri on vuodesta toiseen osannut yllättää eri aloilla, niin hyvässä kuin pahassakin. Valitettavasti vasta kantapään kautta uskoin, ettei Feristä ole jahtaamaan rättiä, mutta elävä riista saa sen sekoamaan. Hirven näkeminen pohjanmaan lakeuksilla kesken hihnalenkin ei onneksemme koitunut kenenkään kohtaloksi, mutta mekkala oli infernaalinen. Parin vuoden rennolla treenailulla olemme päässeet siihen pisteeseen, että Feri ajaa jopa kokonaisen maastoradan, lähtee raivokkaasti, mutta vieheen ajautuessa liian kauaksi muuttuu raivokas työnteko huvin vuoksi hölkkäämiseksi. Vaan koiralla on hauskaa ja se on tärkeintä. Sen sijaan Feri on yllättänyt meidät loputtomia toistoja kestävänä, nopeasti oppivana toko-koirana, joka aiheutti hämmästystä paikallisen palveluskoiraseuran treeneissä, missä se tepasteli vieressäni katse nauliutuneena minuun, toteuttaen käskyjä siinä tahdissa kuin niitä luettelin. Ferissä olisi potentiaalia, mutta oma pitkäjänteisyyteni ja kunnianhimoni ei riitä niiden liikesarjojen täydelliseen hiomiseen, joten olemme keskittyneet kotitokoiluun. Se on mukavaa vaihtelua meistä molemmista!

 

Näyttelyissä Feri on aikansa kasvettuaan alkanut saada enimmäkseen pelkkää positiivista palautetta ja erinomaisia arvosteluja ja olenkin perin tyytyväinen siihen, miten rauhassa Feri kasvoi ja kehittyi. Se antoi tilaisuuden seurata koiran eri kehitysvaiheita ja oppia niistä. Neljän ja puolen vuoden iässä Ferin saattoi sanoa olevan valmiin puolella ja nyt reilussa viiden vuoden iässä näyttäisi siltä, että palikat ovat todella asettuneet tasapainoon, eikä Feristä puutu mitään, eikä siinä ennenkaikkea ole mitään ylimääräistä. Se kantaa itsensä kauniisti ja vaivattomasti ja on joka suhteessa liioittelematon yksilö. Näyttelyitä kiertelemme hiljakseltaan, muiden harrastusten ja aikataulujen mukaan.

 

Feri on kuin ihmisen mieli. Iloinen, ystävällinen, rohkea ja utelias. Ja meille niin kovin rakas.