SVKL julkaisu 2/2016

 

Koska tämä on Suomen Unkarinvinttikoirat ry:n ensimmäinen virallinen palstakirjoitus Suomen Vinttikoiraliiton julkaisussa, haluaisimme aloittaa kertomalla hieman yhdistyksen historiasta.

 

Vielä 2000-luvun alkupuolella, jolloin ensimmäinen unkarinvinttikoirapentue Suomessa syntyi, oli rotu tuntematon jopa suomalaisten vinttikoiraharrastajien keskuudessa. Edelleenkin rotu on harvinainen, mutta on noin viidessätoista vuodessa tasaisesti kasvattanut suosiotaan ja tunnettavuuttaan täällä Pohjolassakin. Aktiivisten näyttelyharrastajien ansiosta rotua on tehty tunnetuksi Pohjoismaiden lisäksi myös Baltiassa ja Venäjällä.  Vuoden 2011 lopulla Suomessa syntyneitä pentueita oli jo yhteensä neljä ja vuodelle 2012 oli suunnitteilla kaksi uutta pentuetta, joten aktiiviset harrastajat kokoontuivat pohtimaan, josko olisi aika perustaa rodulle oma yhdistys. Alustavaa keskustelua yhdistyksen perustamisesta käytiin Helsingin messukeskuksessa 3.12 2011 koiranäyttelyn yhteydessä, ja varsinainen perustamiskokous pidettiin 17.12.2011, Tiiriön ABC:lla.

 

Alkuvuodesta 2012 tapahtui monta juhlallista hetkeä yhdistyksemme historiassa. Yhdistys rekisteröitiin viralliseksi 3.2.2012, julkaisi kotisivut 17.2.2012 ja hyväksyttiin Suomen Vinttikoiraliiton jäsenyhdistykseksi 15.7.2012. Vuonna 2013 yhdistys hyväksyttiin myös Suomen Kennelliiton jäseneksi Etelä-Hämeen kennelpiirin kautta. Ensimmäisellä toimintakaudella (2012) yhdistyksellä oli yhteensä 24 jäsentä, toisella toimintakaudella (2013) jäseniä oli 37 ja vuodesta 2014 eteenpäin jäseniä on ollut noin 45. Yhdistyksen pienestä koosta huolimatta jäsentapahtumia on järjestetty tasaisesti kaikilla toimintakausilla. Yhdistyksellä on vuosittain sääntömääräiset kevät- ja syyskokoukset, joiden oheisohjelmana on ollut muun muassa erilaisia luentoja, maasto- ja ratajuoksuharjoittelua, tutustumista agilityyn, doboiluun, rally-tokoon, hakuun ja koiran hierontaan, sekä muutama viikonloppuleiri.

 

Kuten kaikki yhtään rotua Suomessa seuranneet varmasti ovat huomanneet, on tätä monipuolista harrastuskoirarotua viimeisten vuosien ajan varjostanut ikävät terveysuutiset. Sairauksien saama suuri huomio on seurausta siitä, että rodun harrastajat ovat Suomessa valinneet avoimesti kertoa rodussa esiintyvistä sairauksista. Suomessa on kaksi unkarinvinttikoirapentuetta, joita on kohdannut poikkeuksellisen lukuisat, jopa eutanasiapäätöksiin johtaneet sairaudet. Kutsuttakoon tässä kirjoituksessa pentueita nimillä ”Pentue 1" ja "Pentue 2”. Sairaudet ovat olleet pääosin niin kutsuttuja "autoimmuunisairauksia", joiden puhkeaminen ”Pentueessa 1” alkoi koirien ollessa noin 4-vuotiaita. Kyseisen ”Pentueen 1” lähisukulaisissa ei ollut tiedossa sairastuneita yksilöitä. Ennen sairauksien puhkeamista, oli yhtä ”Pentueesta 1” olevaa koiraa käytetty jo jalostukseen ja täten ”Pentue 2” syntynyt. Valitettavasti, mutta luonnollisestikin myös ”Pentueeseen 2” puhkesi lukuisia immunologisia sairauksia koirien ollessa muutaman vuoden ikäisiä. 

 

Koska rotu on Suomessa vähälukuinen ja näissä kahdessa edellä mainitussa pentueessa sairastuneita paljon, näyttää rodun yleinen terveystilanne jopa kohtuuttoman synkältä, kun sairastuneiden lukumäärä suhteutetaan rodun pieneen kokonaislukumäärään. Tämän vuoksi Suomen Unkarinvinttikoirat ry on tehnyt tänä vuonna paljon töitä kartoittaakseen kaikkien Suomessa asuvien unkarinvinttikoirien terveystilannetta. Tavoitteena on saada mahdollisimman laaja otanta myös kliinisesti terveiden koirien terveystiedoista ja vielä tämän kesän aikana toimittaa Kennelliitolle terveysselvitys rodusta. Yhdistys on myös perustanut työryhmän, jonka tehtävänä on luoda rodulle jalostuksen tavoiteohjelma vielä tämän vuoden loppuun mennessä. Pitää myös muistaa, että Suomessa ei vielä koskaan ole syntynyt sellaista pentuetta, jonka molemmat vanhemmat olisivat syntyjään suomalaisia. Tämän vuoksi olemme joutuneet usein terveysasioissa luottamaan tietoihin, jotka ovat peräisin maista, joissa terveysasioiden käsittelykulttuuri (varsinkin avoimuuden suhteen) on hyvin erilainen kuin meillä täällä Suomessa. Yhdistyksen mottona onkin nyt, että menneistä pitää ottaa opikseen, ja yhdessä ja yhteistyöllä saamme tehtyä rodun tulevaisuudesta terveysasioiden osalta mahdollisimman valoisan. Rodun kannalta onkin erittäin iloinen asia, että rotuun on tullut ja on tulossa myös uusia kasvattajia rikastuttamaan unkarinvinttikoirakantaa Suomessa!

 

Muutama sana rodusta yleisesti:  Kotona unkarinvinttikoirat ovat tyypillisesti hyvin rauhallisia, mutta vartiointivietin omaavana rotuna saattavat kyllä kuuluvasti ilmoittaa, kun havaitsevat omalla reviirillään vieraita. Koira kuitenkin antaa ihmisen päättää, kuka on omaan kotiin tervetullut, joten vahtiminen toteutetaan lähinnä tiedottamismielessä. Rotua on paljon perheissä, joissa on pieniä lapsia ja unkarinvinttikoira on osoittautunut erittäin lapsirakkaaksi ja varovaiseksi pientenkin lasten seurassa. Liikunnan tarpeen osalta unkarilainen on melko tyypillinen vinttikoira: pystyy ajoittain tyytymään vähäänkin, mutta kaipaa kyllä säännöllistä niin sanottua ”aivot narikkaan” päätöntä irti juoksemista, muiden saman henkisten lajitovereiden kanssa. Tämän vuoksi unkarinvinttikoira viihtyykin hyvin isommassakin laumassa ja tulee pääsääntöisesti erittäin hyvin toimeen myös samaa sukupuolta edustavien, sekä oman lauman että jopa vieraampien koirien kanssa.

 

Unkarinvinttikoira on harrastuskoirana erittäin monipuolinen. Suomessa rodun edustajia on jo useamman vuoden ajan nähty aktiivisesti maasto- ja ratajuoksukilpailuissa sekä näyttelyissä. Rodussa onkin useampia valioita, tuplavalioita ja triplavalioita (KVA-M, KVA-R sekä MVA-tittelit), joiden kuvia voi ihastella yhdistyksen kotisivuilla. Viime vuonna nähtiin myös ensimmäinen unkarinvinttikoira-ajue Mikkelin ajuekokeessa. Koska rotu ei ole eriytynyt näyttely- ja käyttölinjoihin, rotu sopii erinomaisesti koteihin, joissa toivotaan, että saman koiran kanssa voi käydä sekä juoksukisoissa että näyttelyissä. Toki rotu sopii erinomaisesti myös sellaiseen kotiin, jossa koira toivotaan lenkkikaveriksi ilman virallisien rotutyypillisten lajien harrastamista. Unkarinvinttikoira on hyvin sopeutuvainen ja sillä on yleensä yhteistyöhalua ihmisen kanssa toimimiseen, vaikkei siitä varsinaiseksi palveluskoiraksi olekaan. Rotua on vuosien varrella nähty muun muassa agilityssä, tokossa, rally-tokossa, vesipelastuksessa, dobossa, luonnetesteissä, karhunhaukkutesteissä, kaverikoiratoiminnassa sekä verijäljellä (MEJÄ). Yhdistyksenä yksi hartaimmista toiveistamme olisi nähdä mahdollisimman paljon rodun harrastajia samaan aikaan ja samassa paikassa viettämässä mukavaa yhteistä aikaa - mahtavan yhteisen rotumme parissa! Oli se sitten virallisten harrastusten tai vaikkapa yhteisen lenkkeilyn merkeissä.

 

Tämän lehden ilmestyessä harrastuskausi on kukkeimmillaan ja kesä toivottavasti kauneimmillaan, joten toivotamme kaikille Vinttikoira-lehden lukijoille oikein ihanaa ja aurinkoista kesää!  

 

Suomen Unkarinvinttikoirat ry:n puolesta,

Catarina Wikström
Puheenjohtaja