4/2016

Unkarinvinttikoiran luonne

Luonne on yksi koiran tärkeimpiä ominaisuuksia. Vaikka koira olisi miten kuvankaunis tai hyvä juoksija tahansa, jos luonne on sellainen, että se hankaloittaa arkielämää, ei sellaisen koiran kanssa eläminen ole mukavaa. Ihmiset haluavat koiriensa luonteilta eri asioita, ja myös vinttikoirarotujen sisällä on melko paljon variaatiota luonteiden välillä. Unkarinvinttikoira on vielä suhteellisen harvinainen ja vähälukuinen koirarotu, ja rodusta usein kysytäänkin, millaisia ne ovat luonteeltaan, joten tällä kirjoituksella pyrimme valottamaan hieman tätä puolta unkarinvinttikoira-rodusta.

Rotumääritelmässä unkarinvinttikoiran luonnetta kuvataan seuraavan laisesti:

Väsymätön, kestävä, nopea, karaistunut ja vastustuskykyinen. Erinomainen ratajuoksija; monilla matkoilla englanninvinttikoiraa nopeampi. Luonteeltaan maltillinen, älykäs, uskollinen ja varautunut, ei kuitenkaan arka. Valpas, ei aggressiivinen eikä vihainen; silti suojeluvaisto ihmistä, hänen taloaan ja omaisuuttaan kohtaan on korostunut.

Unkarinvinttikoira toden totta on hyvin kestävä ja väsymätön juoksija. Rotua käytetään yhä metsästykseen niissä maissa, joissa se on sallittua, muun muassa kotimaassaan Unkarissa. Rotu ei ole jakautunut näyttely- ja käyttölinjoihin, joten mistä tahansa sukulinjasta oleva unkarilainen voi hyvällä todennäköisyydellä olla vietikäs harrastuskoira vinttikoirien juoksulajeihin. Unkarilainen palautuu juoksusuorituksestaan yleensä ongelmitta, ja monesti ne juoksevat kisojen finaaleissa vielä alkueriä parempia tuloksia, eivätkä hyydy kesken kaiken pitemmilläkään matkoilla.

Omistajaansa kohtaan unkarinvinttikoira on erittäin uskollinen. Se kiintyy hyvin vahvasti omistajaansa ja perheeseensä sekä muihin lauman koiriin. Rodulle on myös hyvin tyypillistä lapsirakkaus: unkarilaiset tuntuvat osaavan suhtautua lapsiin hienosti kuin luonnostaan, ja perheen omat lapset ovat niille erityisen tärkeitä ja rakkaita. Vieraita ihmisiä kohtaan unkarinvinttikoira voi olla vinttikoirille joko tyypilliseen tapaan pidättyväinen tai hyvinkin avoin ja sosiaalinen: monet unkarilaiset pitävät huomiosta ja rapsutuksista, antoi niitä kuka hyvänsä! Unkarilaiset tulevat myös yleensä hyvin toimeen toisten koirien kanssa omassa laumassaan, muiden koirien kokoon tai rotuun katsomatta.

Unkarinvinttikoira on vinttikoiraksi suhteellisen vilkas ja eloisa rotu, ja varsinkin nuorena ne voivat olla hyvinkin energisiä ja ”villejä”. Tuolloin ne tarvitsevat paljon tekemistä ja vapaana juoksemista, ja pentuna on myös syytä panostaa luoksetuloharjoituksiin ja vahvistaa omistajan lähellä pysymistä, varsinkin riistaviettisempien yksilöiden kohdalla. Rodulla on myös muihin vinttikoiriin verrattuna keskivertoa enemmän yhteistyöhalukkuutta ja miellyttämisenhalua ihmistä kohtaan, joten ne ovat helposti koulutettavissa ja niiden kanssa voi harrastaa jopa tottelevaisuutta, agilitya ja muita lajeja, joita ei yleensä mielletä vinttikoirille niin soveltuviksi.

Unkarinvinttikoira kuuluu vartioiviin vinttikoirarotuihin, ja rodun edustajilta löytyy vaihteleva määrä vahtiviettiä ja puolustushalua. Monet yksilöt ovat hyvin valppaita tarkkailemaan ympäristöään, ja ne hakeutuvat makoilemaan tai istumaan sellaisille paikoille, josta näkevät ja kuulevat parhaiten ympärilleen. Kun ne havaitsevat jonkun lähestyvän niiden omaisuutta, kuten kotia tai autoa, ne voivat puolustaa sitä hyvinkin raivokkaasti haukkuen. Kuitenkin tämä sama voimakkaasti vahtiva koira voi olla hyvin ihmisystävällinen, kunhan vain omistaja on näyttämässä koiralleen, että kaikki on hyvin eikä vahtimiseen tai puolustamiseen ole tarvetta, jolloin vieraat voivat tulla sisään kotiin koiran heiluttaessa häntäänsä ja tervehtien vieraita iloisesti. Unkarinvinttikoiran ei koskaan tule olla niin terävä, että se vartioidessaan purisi vierastakaan ihmistä, tällainen käytös kertoo liiallisesta varautuneisuudesta ja mahdollisesti huonosta hermorakenteesta. Luonnetestissä unkarinvinttikoiria on käynyt tähän mennessä (marraskuu 2016) 11 koiraa, ja testissä mitattavasta puolustushalusta ne ovat saaneet joko arvion +3 kohtuullinen, hillitty tai +1 pieni.

Kaverikoiratoimintaa unkarinvinttikoiran kanssa

Unkarinvinttikoirissa on rodun vähälukuisuudesta huolimatta peräti kolme Kennelliiton kaverikoiraa. Rotu soveltuukin hyvin myös tähän toimintaan rauhallisen ja tasapainoisen luonteensa sekä ihmisystävällisyytensä puolesta. Suurehkon koiran etuna on myös se, ettei esimerkiksi vanhusten tai vuodepotilaiden tarvitse kumarrella silittämään koiraa, vaan koiran pää on juuri sopivalla korkeudella rapsuteltavaksi.

Kaverikoiratoiminta on Kennelliiton alaista vapaaehtoistoimintaa, jota on Suomessa järjestetty vuodesta 2001 lähtien. Kaverikoirat ohjaajineen vierailevat erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa ilahduttamassa ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole omaa koiraa. Kaverikoirat tuovat esimerkiksi lapsille,

kehitysvammaisille ja vanhuksille suurta iloa ja elämyksiä vierailuillaan ja piristävät muutoin ehkä tylsiä ja rutiininomaisia päiviä. Kennelliiton kaverikoirat tunnistaa niiden työasusta eli oranssista huivista, jossa lukee Kaverikoira. Kaverikoiraohjaajaksi pääsee käymällä maksuttoman kaverikoirakurssin. Kaverikoiriksi soveltuvat kaikki terveet, ihmisystävälliset yli 2-vuotiaat koirat, jotka todetaan kurssin aikana toimintaan sopiviksi ja ryhmätilanteissa hyvin käyttäytyviksi.

 

Janica Ström ja Kávé (Hajnali Tejeskávé) ovat olleet kaverikoiratoiminnassa mukana parisen vuotta. Kávé on 8-vuotias uros, jonka kanssa Janica on aikaisemmin harrastanut niin maasto- ja ratajuoksua kuin näyttelyjäkin hyvällä menestyksellä. Nyt Kávé on eläkkeellä juoksuharrastuksista, joten kaverikoiratoiminta sopii hyvin eläkepäivien aktiviteetiksi niinkin sosiaaliselle ja ihmisiä rakastavalle koiralle mitä Kávé on. Janican kertoman mukaan Káve on romuttanut todella monen ihmisen käsityksen vinttikoirista, joita yleensä luullaan aroiksi ja pidättyväisiksi koiriksi. Kávé ja Janica käyvät vierailemassa porvoolaisessa palvelutalossa noin kerran kuussa, ja sen suuresta koosta on ollut hyötyä, kun sänkypotilaatkin yltävät sitä hyvin rapsuttelemaan. Sillä on myös hauskana tapana ”jutella” asukkaiden kanssa eli vastata vinkumalla, kun sille puhutaan. Janica on huomannut palvelutalon asukkaiden tulevan hyvin iloisiksi kaverikoirien vierailuista, jotka ovat tärkeää vaihtelua asukkaiden muutoin niin rutiininomaiseen arkeen. Ja kun toiminnasta tulee itselle ja koirallekin hyvä mieli, niin se on hyvin mielekästä itse koirakollekin!


Johanna Jurvanen ja Krispi (Avenina's Dalias Drapp) aloittivat kaverikoiratoiminnan alkuvuodesta 2016. Krispi on 4-vuotias uros, jonka kanssa Johanna harrastaa myös agilitya ja näyttelyjä. Johanna oli jo pitkään haaveillut kaverikoiratoimintaan osallistumisesta, ja Krispin kanssa hän on päässyt tekemään tätä vapaaehtoistyötä ja tuomaan iloa muillekin ihmisille koiran avulla. Krispi on avoin, rauhallinen, sosiaalinen, tilannetajuinen ja erittäin hyvähermoinen koira, joka jo pelkällä olemuksellaan luo luottamusta ihmisiin, eikä sillä ole ollut mitään ongelmia liukkaillakaan lattioilla alustavarmuutensa ansiosta. Krispi ja Johanna vierailevat viikottain eri kohteissa, niin vanhusten palvelutaloissa kuin kehitysvammaisten asumispalveluyksikössäkin. Johannan mukaan Krispi on saanut asukkailta paljon ihasteluja sen lempeydestä, tyynestä olemuksesta ja puhtaan sileästä karvasta, jota silittäessä koiran ruumiinlämmön voi tuntea hyvin. Myös Krispi on ollut omiaan sänkypotilaiden luona vieraillessaan, kun asukas näkee suuren koiran makuultaan ja saa siihen heti kontaktin. Joskus jopa pitkään puhumattomina olleet vanhukset ovat Krispin nähtyään ja sitä siliteltyään alkaneet puhua ensin koiralle ja sitten myös Johannalle, niin valtava on koiran vaikutus omalla läsnäolollaan! Johannankin mielestä kaverikoiratoiminta tuo paljon hyvää mieltä ja nautittavia hetkiä kaikille, niin koiralle, ohjaajalle kuin asukkaille.


Paula Kemppainen ja Zelda (Hajnali Mendemonda) kävivät kaverikoirakurssin viime talvena ja ovat sen jälkeen aloitelleet kaverikoirailua yhdessä. Zelda on 4-vuotias narttu, jonka kanssa Paula käy myös maastojuoksukisoissa ja näyttelyissä, mutta aikaa jää kaverikoiratoiminnallekin etenkin talvisin. Zelda on luonteeltaan avoin, ihmisrakas ja ystävällinen tyttö, joka rakastaa huomiota ja rapsutuksia, ja tykkää antaa vieraillekin ihmisille märkiä pusuja. Myös Zelda on omalla avoimuudellaan muuttanut monien ihmisten ennakkoluuloja vinttikoirien luonteesta, ja sillä on omana persoonallisena tapanaan puskea ihmisiä vasten päällään niin kuin yleensä kissat tekevät! Zelda pitää erityisen paljon lapsista, mutta kaverikoiravierailut ovat painottuneet tähän saakka pääasiassa vanhusten palvelutaloihin sekä erilaisissa tapahtumissa kaverikoirien edustamiseen. Vanhainkotivierailuilla Paula on huomannut, että moni asukas on ollut jo käytävällä vastassa odottamassa kaverikoiria, niin mieluisia vierailijoita koirakot heille ovat. Osa asukkaista taas ei välitä tai pidä koirista, ja se on hyväksyttävä myös – kenenkäänhän ei ole pakko koiria silittää. Joskus vanhoille ihmisille muistuu kaverikoirien vierailuista mieliin omat, jo edesmenneet koirat, ja nämä hetket ovat usein hyvin liikuttavia, kun koiran avulla voidaan saada yhteys vahvasti dementoituneeseenkin ihmiseen.



Näiden kaverikoirakertomusten myötä yhdistyksemme toivottaa oikein rauhallista joulua ja onnekasta uutta vuotta 2017 kaikille lehden lukijoille!

 

SUN ry:n puolesta,

Catarina Wikström

Puheenjohtaja