2022-2023 hallituksen esittely
1) Nimesi ja missä asut?
Olen Mari Rannila ja asun pienessä Perhon kunnassa Keski-Pohjanmaalla.
2) Mikä on roolisi hallituksessa?
Toimin hallituksen puheenjohtajana sekä vuosikirjavastaavana.
3) Ke(i)tä laumaasi kuuluu?
Ihmisiä edustan minä ja tällä hetkellä minulla on kaksi unkarinvinttikoiraa, Rana (Szatmár Szépe Barka) s.2016 ja Kova (Avenina´s Szilva Cukorka) s. 2020.
4) Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Rana kisaa lähinnä ajuekisoissa enää ja käy silloin tällöin maastokisoissa. Kova kisaa sekä maastossa että ajueissa ja tarkoitus olisi kaudella 2023 aloitella myös ratapuolta, joka on pitkien etäisyyksien takia jäänyt toistaiseksi vähän vähemmälle. Näyttelyissä käymme myös, kun muulta touhulta ehditään.
5) Miten olet aiemmin osallistunut järjestö/koirakerhotoimintaan?
Onko sinulla koetoimitsija/tuomari yms. pätevyyksiä?
Aiemmin olen toiminut Suomen ridgeback-yhdistyksen hallituksessa ja erilaisissa luottamustehtävissä ja järjestelytoimikunnissa. Olin mukana perustamassa Suomen Unkarinvinttikoirat ry:tä v. 2012 ja siitä asti olen ollut hallituksessa, milloin missäkin asemassa. Nyt olen toiminut muutaman vuoden puheenjohtajana.
6) Millainen koirahistoriasi on?
Teininä minulla oli sekarotuinen koira, Jesse. Isälläni oli hirvikoiria ja hän kasvatti muutaman pentueen. Lapsuudessani meillä oli aina vähintään pari koiraa, mutta kunnolla olen hurahtanut koirailuun vasta parikymppisenä muuttaessani pois kotoa. Ensimmäinen oma koirani oli rhodesiankoira Rico (2006-2017). Cujo (Avenina´s Bojangles, 2008-2015) oli ensimmäinen unkarinvinttikoirani.
7) Miten päädyit unkarinvinttikoiraan?
Selailin joskus koirarotukirjaa ja katselin että onpas kivan näköinen eläin! Innostus ylipäätään vinttikoiriin syttyi, kun niitä näki radalla ja maastossa kisatessani Ricon kanssa. Messarissa 2007 tapasin Ninan (kennel Avenina´s) ja sitä kautta pikkuhiljaa varmistui, että unkarilainen on vielä saatava. Rodussa viehätti koko, luonne ja ulkomuodossa se, että oli vinttikoira muttei nälkäänäkevän näköinen. Moni rotu kiinnostaa ja miellyttää silmää, mutta unkarinvinttikoiraa parempaa en ole löytänyt. Se on ulkonäöllisesti, luonteeltaan, sopeutumiskyvyltään ja käyttöominaisuuksiltaan erittäin lähellä täydellistä.
8) Mitä toivot rodun tulevaisuudelta?
Toivoisin, että rotu ei voimakkaasti eriytyisi juoksu- ja näyttelylinjaisiin säilyttäen moninaisuutensa. Toivoisin kasvattajilta ja harrastajilta kiinnostusta terveysasioihin ja rodun hyvän pohjan rakentamiseen erityisesti Suomessa.
9) Mihin suuntaan haluaisit yhdistyksen toimintaa kehittää?
Toivoisin yhdistyksen kasvavan ja vakiinnuttavan asemansa. Toivoisin kaikkien unkarinvinttikoirien omistajien kokevan yhdistyksen jäsenyyden oleelliseksi osaksi rotua ja sen kanssa harrastamista. Jäsenmäärältään pienen yhdistyksen pyörittämisessä on omat haasteensa, ja toivon, että yhdistys pysyy ajan hermolla siinä, mitä jäsenet yhdistykseltä toivovat nyt ja tulevaisuudessa. Tähän liittyen toivon, että jäsenet ja rodusta kiinnostuneet uskaltavat ja kokevat mielekkääksi antaa matalalla kynnyksellä aina palautetta yhdistyksen toiminnasta.
10) Terveisesi jäsenille?
Tulkaa rohkeasti mukaan yhdistyksen toimintaan! Rotu on toistaiseksi lukumäärältään pieni, mutta nyt rakennetaan pohjaa vuosikymmenien päähän.
-----------------------------------------------------------
1) Nimesi ja missä asut?
Catarina Wikström-Ivaskevicius ja asun Vantaan Simonkylässä.
2) Mikä on roolisi hallituksessa?
Toimin hallituksen sihteerinä, jäsensihteerinä, kotisivu-, tiedotus- ja kiertopalkintovastaavana, JTO työryhmän koollekutsujana sekä toisena vuosikirjavastaavana.
3) Ketä laumaasi kuuluu?
Laumaani kuuluu tällä hetkellä viisi koiraa. Vuonna 2012 syntynyt unkarinvinttikoiranarttu Fria (Primada Full-Blooded Hunter) ja vuonna 2016 syntynyt unkarinvinttikoiranarttu Sansa (Balaton Nyitnkikék Bársonyos), marraskuussa 2020 syntynyt Sansan tytär Aiya (Avenina´s Szilvapálinka) sekä huhtikuussa 2022 syntyneet Sansan tyttäret Smilla (Avenina´s Bársonyos Bodzabor) ja Vinga (Avenina´s Biztató Bodzaróza). Näiden lisäksi ihmislaumaan kuuluu ”tuontiuros” Liettuasta, eli mieheni Andrius.
4) Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Ihan ensisijainen ympärivuotinen harrastus on ajella ympäri eteläsuomea, pistää auto parkkiin ja lähteä koirien kanssa tutkimaan mahdollisimman paljon erilaisia metsiä, eli poluttomissa metsämaastoissa rämpiminen on meidän ykkösjuttu! Kesäkaudella harrastuksiin kuuluu näyttelyt sekä rata-, maasto- ja ajuekisoissa käyminen. Ulkomailla käydään näyttelyreissuilla yleensä ympäri vuoden ja ensi haaveena olisi käydä käydä ulkomailla myös kisaamassa enemmän.
5) Miten olet aiemmin osallistunut järjestö/koirakerhotoimintaan?
Onko sinulla koetoimitsija/tuomari yms. pätevyyksiä?
Olen ollut mukana perustamassa SUN ry:tä vuonna 2012 ja toiminut yhdistyksen sihteerinä alkuvuosina. Tämän jälkeen olin muutaman vuoden yhdistyksen puheenjohtajana. Nyt olen taas toiminut sihteerinä useamman vuoden. Olen toiminut myös muiden koirayhdistysten toimikunnissa ja ollut mukana järjestämässä erilaisia koiratapahtumia. Olen käynyt juoksupuolen koetoimitsija I ja II kurssit sekä kehätoimitsijakurssin mutta en ole pätevöitynyt koetoimitsijaksi sen enempää, kun kehäsihteeriksikään. (aika ei kerta kaikkiaan ole riittänyt viemään näitä asioita loppuun, vaikka toimihenkilönä oleminen kyllä kiinnostaisi)
6) Millainen koirahistoriasi on?
Historiani on sellainen, että olin alkuelämäni todella allerginen koirille mutta vuonna 2007 tein radikaaliratkaisun ja rupesin ratsastamaan, jolloin sain itseni siedätettyä eläinpölylle ja siinä samalla siedätyin myös koirille. Vuonna 2009 meille tuli ensimmäinen oma koira (rhodesiankoira Nanya) ja sen jälkeen lauma kasvoikin hetkellisesti melko holtittomasti jotta sain otettua kiinni alkuelämäni koiravajeen :) Nanyan jälkeen laumaan tuli vuonna 2010 rhodesiankoira-uros Gawa, vuonna 2012 unkarinvinttikoirasiskoksen Fény ja JoyJoy, vuonna 2014 rhodesiankoiranarttu Kazi, vuonna 2016 unkarinvinttikoirasiskokset Sansa ja Bámby, vuonna 2018 rhodesiankoiranarttu Gira, sekä vuonna 2019 aikuisena kotia vaihtava unkarinvinttikoiranarttu Fria. Valitettavasti edellä mainituista koirista laumaamme kuuluu enää vain Fria ja Sansa, sekä uutena vahvistuksena tosiaan Sansan tyttäret Aiya, Smilla ja Vinga. Fria on ainut omistamani koira, joka on ylittänyt (minulle) maagisen 10v rajapyykin. Mutta tämä osa koirahistoriaani on opettanut minulle sen, miten jokaisesta koirasta pitää nauttia 100% niin kauan kuin meille yhteistä aikaa suodaan ja olen todella oppinut arvostamaan sitä, että laumassa on veteraani-ikäinen koira.
7) Miten päädyit unkarinvinttikoiraan?
Unkarinvinttikoirassa minua viehätti ensimmäisenä luonne ja toisena se, miten vaivattomasti ja kauniisti koirat liikkuu juostessaan kovaa vauhtia. Tässä rodussa yhdistyy ihailtavalla tavalla voima ja jalous. Tutustuin vuonna 2011 Mari Rannilaan rhodesiankoirayhdistyksen kautta ja kun kävimme lenkeillä, ihastuin Marin omistamaan unkarilaispoikaan Cujoon. Cujo olikin meillä hoidossa muutaman kerran, jotta sain tutustua rotuun ja ennen omien unkarilaisten hankkimista meillä oli hoidossa myös unkarilaispojat Dille ja Raju. Olin mukana astutusmatkalla, kun meidän tulevien pentujen emä Megy reissasi unkariin tapaamaan sulhastaan ja sillä reissulla menetin sydämeni lopullisesti rotuun. Megy oli kaikkea ja vielä enemmän mitä unkarinvinttikoirassa saattaisin toivoa ja onneksi Megy kuunteli toiveeni tarkasti ja synnytti kaksi sellaista unkarinvinttikoiratyttöä (Fény ja JoyJoy), jotka muuttivat meille ensimmäisiksi unkarinvinttikoiriksi. Edelleenkin rotu tuntuu täysin omalta ja erityisesti pidän siitä, että saman yksilön kanssa voi harrastaa sekä näyttelyitä, rata-, maasto- ja ajuekokeita.
8) Mitä toivot rodun tulevaisuudelta?
Olisi hienoa, jos koirien omistajat enenevissä määrin veisivät koiriaan virallisiin terveystutkimuksiin, jotta rodun mahdollisista ongelmista saataisi enemmän tietoa. Toivon myös kovasti, ettei rotu koskaan eriytyisi juoksu- ja näyttelylinjoihin. Harrastusten osalta haluan rohkaista kokeilemaan ajuekokeeseen osallistumista, koska se tuntuu olevan tälle rodulle hyvin sopiva koemuoto :)
9) Mihin suuntaan haluaisit yhdistyksen toimintaa kehittää?
Toivoisin että yhdistys onnistuisi omalta osaltaan luomaan ja ylläpitämään suomen unkarinvinttikoirien omistajien keskuuteen mahdollisimman rennon ja positiivisen, yhteen hiileen puhaltavan ilmapiirin, jotta toisia rodun harrastajia olisi helppo lähestyä ja yhdessä tekemiseen olisi mahdollisimman matala kynnys.
10) Terveisesi jäsenille?
Muistakaa että osallistuakseen yhdistyksen tapahtumien järjestämiseen tai muuhun toimintaan ei tarvitse a) kuulua hallitukseen b) osata mitään entuudestaan c) tuntea ketään etukäteen. Tulkaa siis rohkeasti mukaan ja yllättykää miten kivaa ja antoisaa yhteinen tekeminen voi olla.
---------------------------------------------------------------
1) Nimesi ja missä asut?
Olen Nina Lehtinen ja asun Häijäässä, Sastamalassa.
2) Mikä on roolisi hallituksessa?
Olen hallituksessa varapuheenjohtajana ja JTO-toimikunnan jäsenenä. Lisäksi toimin pentuvälityksen yhteyshenkilönä.
3) Ke(i)tä laumaasi kuuluu?
Aviomies, 4 unkarinvinttikoiraa ja 2 ratalinjaista whippettiä.
4) Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Harrastan koirieni kanssa näyttelyitä sekä rata- ja maastojuoksuja. Arkisin käydään metsälenkeillä lähes päivittäin.
5) Miten olet aiemmin osallistunut järjestö/koirakerhotoimintaan?
Onko sinulla koetoimitsija/tuomari yms. pätevyyksiä?
Olen ollut perustamassa Suomen Unkarinvinttikoirat ry:tä vuonna 2012 ja ollut hallituksessa useampana vuonna. Olen myös SVKL:n jalostustoimikunnassa.
6) Millainen koirahistoriasi on?
Meillä oli kotona metsästyskoirana beagle, mutta ensimmäisen ihan oman koiran sain vuonna 1997. Aktiivista koiraharrastusta on siis takana 25 vuotta. Unkarinvinttikoiria minulla on ollut vuodesta 2001 ja vuonna 2005 tuli ensimmäinen tuontikoirani Unkarista. Kasvatan kennelnimellä Avenina's ja vuosina 2007-2022 on syntynyt yhteensä 8 pentuetta unkarinvinttikoiria ja yksi whippetpentue.
7) Miten päädyit unkarinvinttikoiraan?
Vinttikoiramaailmaan päädyin ystävän koiran maastojuoksuharrastuksen kautta ja kun näin vuonna 1998 MV-näyttelyssä Pasztortuzvirag Deboran, päätös rodusta oli selkeä. Vuonna 2001 sain ensimmäisen unkarinvinttikoirani, em. nartun pennun, Tuzviragvadasz Amandan. Halusin vinttikoirarodun, jonka kanssa ei tarvitse päättää hankkiiko näyttely vai juoksulinjaisen koiran. Minua myös miellytti kovasti unkarinvinttikoiran luonne sekä vahva ja voimakas ulkomuoto.
8) Mitä toivot rodun tulevaisuudelta?
Toivon, että avoimuus terveysasioiden suhteen kasvaisi pikkuhiljaa ja vaikeistakin asioista uskallettaisiin puhua. Suomessa on tehty todella hienoa työtä terveystilanteen kartoittamiseksi ja terveyden ylläpitämiseksi. Toivon, että yhteistyö rodun kotimaahan vahvistuu entisestään ja saisimme sieltä tärkeää tietoa.
9) Mihin suuntaan haluaisit yhdistyksen toimintaa kehittää?
Olen tyytyväinen yhdistyksen toimintaan ja erityisesti sen panostukseen koskien terveysasioita. Haluaisin innostaa mahdollisimman monia unkarinvinttikoirien omistajia liittymään yhdistykseen ja kertomaan heidän toiveitaan toiminnasta.
10) Terveisesi jäsenille?
Jokainen jäsen mielipiteineen on tärkeä, älkää siis epäröikö tulla joukkoon mukavaan!
---------------------------------------------------------------
1) Nimesi ja missä asut?
Olen Anne Levonmäki ja asun Vantaalla.
2) Mikä on roolisi hallituksessa?
Hallituksen jäsen ja näyttelyvastaava.
3) Ke(i)tä laumaasi kuuluu?
Laumaani kuuluu venäjänmustaterriereitä ja
uusina tulokkaina puolanvinttikoira Elliot ja unkarinvinttikoira Noel.
4) Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Puolanvinttikoiran kanssa ollaan aloiteltu juoksuharrastusta ja näyttelyissä käyty. Näin myös olisi
tarkoitus Unkarinvinttikoiran kanssa.
5) Miten olet aiemmin osallistunut järjestö/koirakerhotoimintaan?
Onko sinulla koetoimitsija/tuomari yms. pätevyyksiä?
Ei aiempaa osallistumista eikä pätevyyksiä.
6) Millainen koirahistoriasi on?
Koiraharrastusta takana jo kolmen vuosikymmenen ajan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut venäjänmustaterriereitä ja nyt vinttikoirat ovat vieneet mukanaan.
7) Miten päädyit unkarinvinttikoiraan?
Olen päässyt tutustumaan unkarinvinttikoiriin ja ihmisiin näyttelyissä ja juoksukentillä. Rotu
viehätti ja teki vaikutuksen. Kaunis ja elegantti rotu, jonka käyttöominaisuuksia olen päässyt radoilla ihastelemaan. Mukaan tulemista on innostanut myös aktiivinen harrastajapiiri rodun parissa.
Olen ilahtunut siitä, miten mukavasti minut on otettu mukaan ja annettu neuvoja ja vinkkejä.
8) Mitä toivot rodun tulevaisuudelta?
Terveyttä ja että rotu pysyisi edelleen aktiivisena harrastuskentillä. Jäsenistön välillä aktiivista ja avointa
vuorovaikutusta. Kannustavaa otetta.
9) Mihin suuntaan haluaisit yhdistyksen toimintaa kehittää?
Olen ensimmäistä kertaa remmissä mukana. Tavoitteena on päästä kartalle nykytilanteesta ja jatkossa lähteä keskustellen ja avoimessa hengessä viemään yhdessä asioita kohti päätettyjä tavoitteita.
10) Terveisesi jäsenille?
Tapaamisiin näyttelyissä ja juoksukentillä!
1) Nimesi ja missä asut?
Ida Hollt. Sastamala.
2) Mikä on roolisi hallituksessa?
Hallituksen jäsen ja tarvittaessa käytössä pieniin toimiin.
3) Ke(i)tä laumaasi kuuluu?
Unkarinvinttikoirat Our Trooper Run Silent Run Deep "Nera" ja Chininas A Beauty In Black "Munkki". Lisäksi puolanvinttikoira Highintensity's Bartramidula "Harmi" ja terrieri-mix Tirppa.
4) Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Vinttikoirien juoksukilpailuja, näyttelyitä ja rally-tokoa.
5) Miten olet aiemmin osallistunut järjestö/koirakerhotoimintaan?
Onko sinulla koetoimitsija/tuomari yms. pätevyyksiä?
Olen ollut muutamia kertoja toimihenkilönä vinttikoirien juoksukilpailuissa ja järjestämässä varankeruu tapahtumia. Eniten kokemusta yhdistystoiminnasta minulla on jyrsijäpuolelta. Ei pätevyyksiä.
6) Millainen koirahistoriasi on?
Lapsuudenkodissani oli metsästyskäytössä oleva kultainennoutaja ja kultainennoutaja-mix. Näistä aika jätti kun olin vielä ala-asteikäinen. Halusin epätoivoisesti oman koiran, mutta muu perhe ei. Lupauduin jopa viemään pehmolelua kolme kertaa päivässä lenkille vuoden ajan, jos koiran sen jälkeen olisin saanut. Koiraunelmani siirtyivät sitten aikaan, kun muutin omilleni. 2012 sain vihdoin ensimmäisen koirani, unkarinvinttikoira Novan (Tigrisbundaz Egotuz). Sen jälkeen meillä on ollut 2-4 koiraa tähän päivään saakka ja nykyisten rotujen lisäksi meillä on ollut myös yksi borzoi.
7) Miten päädyit unkarinvinttikoiraan?
Vahingossa! Mieheni perhe olivat olleet aktiivisia salukiharrastajia ja mieheni isä kerran soitti meille olisiko meillä paikka unkarinvinttikoiralle. Hänen tuttunsa etsi sijoituskotia nartulle. Ensireaktiomme oli "mikä ihme on unkarinvinttikoira?!" ja asiaa tutkittuamme, päätimme tarttua tilaisuuteen. Omat rotuhaaveethan olivat aivan muualla alunperin, en ollut koskaan vilkaissutkaan vinttikoiria sillä silmällä. Jälkikäteen ajateltuna päätös olisi voinut olla harkitumpi ja alkutaipale ei ollut helppo, mutta tuon päätöksen myötä löysin SEN rodun itselleni kertaheitolla. Muut omistamani vinttikoirarodut eivät ole tuntuneet samalla tavalla omilta, kuin unkarilainen.
8) Mitä toivot rodun tulevaisuudelta?
Samanlaista panostamista koirien terveystutkimiseen ja geneettisen monipuolisuuden vaalimiseksi, mitä on ollut enemmissä määrin nähtävissä viime vuosina. Toivon useampien ihmisten löytävän tämän upean rodun.
9) Mihin suuntaan haluaisit yhdistyksen toimintaa kehittää?
Olen ollut tyytyväinen yhdistyksen toimintaan ja varsinkin viimeisin SUN SHOW oli loistavasti järjestetty. Pyrkikäämme inspiroimaan jokaista unkarinvinttikoiran omistajaa ja niistä kiinnostunutta liittymään jäseneksi!
10) Terveisesi jäsenille?
Tukekaa ja auttakaa toisianne, iloitkaa omien ja muiden koirien menestyksestä ja rakastakaa tätä rotua täysin sydämin!
---------------------------------------------------------------
1) Nimesi ja missä asut?
Nea Rasikannas, Jyväskylässä.
2) Mikä on roolisi hallituksessa?
Hallituksen jäsen ja juoksutoiminnan vastaava sekä tarvike- & yhdistystuotevastaava.
3) Ke(i)tä laumaasi kuuluu?
Whippetnarttu Usva, whippetpojat Oliver, Alex ja Felix sekä unkarinvinttikoira Reuben.
4) Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Maasto-, ajue- sekä ratakisoja, agilityä, näyttelyitä ja rallytokokin on tullut vuosien varrella tutuksi.
5) Miten olet aiemmin osallistunut järjestö/koirakerhotoimintaan?
Onko sinulla koetoimitsija/tuomari yms. pätevyyksiä?
Jos on koirapiireissä semmoista metatyötä, niin itse olen sitten meta- metaduunari. Olen ollut erinäisten kerhojen toiminnassa talkoilemassa niin juoksutreenien järjestämisessä, mätsäreissä, agilityhallin viikkosiivouksissa, näyttelytalkoolaisena ja pari kertaa vetänyt rallytreenitkin. Tein ja ylläpidän kasvattajan nettisivuja, ollut ajanottajana sekä kirjannut tuloksia- mutta mitään virallisempia pätevyyksiä ei löydy.
6) Millainen koirahistoriasi on?
Aivan ensimmäinen koirani oli vuonna 2005-(2018) havannamix Lulu, jonka kanssa yhteistä matkaa kertyi vain hieman vajaat kolmetoista vuotta. Lulu oli maailman suloisin, kiltein ja mukautuvin koira, jonka kanssa kasvoin lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Silti jo erittäin nuorena oli palo vähempiturkkiseen, energiseen "harrastus"koiraan, ja vuosien odotuksen jälkeen kotiutui kesällä 2013 Usva (Pikkuliisan Rakas Muusa). Usvasta olen ikuisesti kiitollinen kasvattajalle, joka luotti niin nuorelle tämän täydellisen, kipakan neidin, josta rakkaus vinttikoiriin vain yltyi. Usva on opettanut mua vuosien varrella ehkä enemmän kuin minä Usvaa niin juoksulajien kun ihan arkielämänkin kiemuroissa ja on varmasti syy miksi lauman on ollut helppo kasvaa sekä pysyä tasapainoisena. Usva sai oman whippetinsä 2016, Oliverin (Tarumetsän Etelän kuumat yöt), joka on herkkä, älykäs, rauhallinen ja kuuntelevainen- täysin Usvan vastakohta! Oliver on koira, josta olen usein sanonut, että olisipa kaikilla joskus Oliverin kaltainen once in a lifetime- Oliver.
Vuonna 2017 sain kuulla omaan silmääni maailman kauneimman whippetin astutussuunnitelmasta, ja pidemmittä puheitta tästä yhdistelmästä lauma kasvoi pienellä hopeisella Alex- pojalla (Pikkuliisan Jotain niin hurmaavaa). Alex on ranskalaisine geeneineen erittäin rakastunut itseensä, hurmaava ja sielukas joka paikan valloittaja, jossa kaikki palikat vaan ovat kohdallaan. Alexin myötä ajatus vaan vahveni entisestään kuinka vinttikoiran tulisi olla niin ulkonäöltään kaunis ja soveltua myös käyttötarkoitukseensa. Lähes viisi vuotta tästä eleltiin nelistään kunnes kahden vuoden tutkimusten jälkeen kotiutui ensimmäinen muttei todellakaan toivottavasti viimeinen unkarinvinttikoirauros Reuben (Mennyei Vian), ja jo lyhyessä ajassa hän on täyttänyt odotuksensa ja reilusti ylikin!
7) Miten päädyit unkarinvinttikoiraan?
Ensin ajatus whippeteistä "vaihtamiseen" mietitytti, mutta eihän siinä mitään vaihda- rakkautta ja intohimoa kun riittää ihan jokaiselle! Niin kuin aiemmin kirjoitinkin niin rodussa kiinnosti mahdollisuus harrastaa ja pärjätäkin niin näyttely- kun juoksupuolella (tietty myös muut lajit auki!) sekä tietynlainen samankaltaisuus whippetien kanssa. Kokonaisuutena herätti viimeisen liekin- omatahtoinen mutta yhteistyökykyinen, kaunis ja voimakas, kova mutta tietyllä tapaa kuitenkin herkkä :)
8) Mitä toivot rodun tulevaisuudelta?
Aivan ehdottomasti kolmen kärkenä terveys, suosion kasvaminen sekä linjaamattomuus. Sen lisäksi että jalostuskäyttöön käytettävät koirat tutkitaan, olisi myös upeaa, jos pentueiden muutkin koirat tutkittaisiin- näin saataisiin jo täsmällisempiä sekä laajempia tilastoja.
Olen huomannut, että vaikka unkarilaisia ei paljon ole, niin todella upea määrä harrastaa. Juuri tällä saadaan tasaisesti, pikkuhiljaa rotua näkymään ja edustamaan sekä toivon mukaan ihmisten mielenkiinnon heräämään tähän hurmaavaan rotuun.
Kolmantena se teksteissäni jo usein ilmennyt linjajako. Eri tyyppejä rodussahan on aina ollut, mutta oma toiveeni on, että kasvattajat, omistajat ja rodun parissa olevat puhaltaisivat yhteen hiileen, että rotu pysyisi tällaisena mitä ihanne on- voimakas, kaunis sekä tehokas unkarilainen, jonka seuraamisesta niin juostessa kun vain katsoessakin menee kylmät väreet, miten upea tämä rotu onkaan.
9) Mihin suuntaan haluaisit yhdistyksen toimintaa kehittää?
Toivon että omalla toiminnallani yhdistyksen leivissä saisin enemmän jo rodun piirissä olevia kiinnostumaan ja liittymään. Toivon aktiivisuutta, samaa panostusta terveysasioihin, jota olen aiemminkin nähnyt sekä uusia ideoita toiminnan pysymiseen tiiviinä! Haluan myös edustaa avoimuutta, iloisuutta ja helppoa lähestyttävyyttä- kaikkea sitä, jolla minutkin otettiin tuntemattomana joukkoon mukaan :)
10) Terveisesi jäsenille?
Ei kannata jännittää kysymyksiä, omien mielipiteiden ilmaisua tai epäröidä liittyä mukaan! Tavoitteet ovat yhteisiä ja uskon että meillä kaikilla se on tämän rodun hyvinvointi ja kehitys kaikilla osa- alueilla, tule siis mukaan :)