Unkarinvinttikoira

Rotumääritelmä:
www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/rotumaaritelmat/fci_10/10unkvin.pdf

Unkarinvinttikoira harrastuksissa

Unkarinvinttikoira on monipuolinen harrastuskoira.
Koska linjat eivät ole eriytyneet, saman koiran kanssa voi harrastaa niin näyttelyitä kuin rata- ja maastojuoksua. Unkarinvinttikoira on myös miellyttämisenhaluinen ja siten helposti motivoitavissa vaikkapa tokoon tai agilityyn. Palveluskoira se ei kuitenkaan ole.

Onpa rodun edustajia käynyt myös karhunhaukkukokeessa, haukkuen diplomin arvoisesti.

Ulkomailla eräässä kennelissä on unkarinvinttikoiria myös valjakkourheilussa, ihan kilpailutasolla  asti.

Unkarinvinttikoira kotona

Unkarinvinttikoira on eloisa, avoin ja toiminnanhaluinen. Kotioloissa rauhallinen ja sopuisa, mutta syttyy erittäin helposti esimerkiksi riistaa nähdessään. Se kuuluu vartioiviin vinttikoirarotuihin ja saattaa puolustaa perhettään ja näiden omaisuutta. Unkarinvinttikoira on erittäin lojaali omiaan kohtaan ja soveltuu elämään isommissakin laumoissa. Se kiintyy voimakkaasti perheenjäseniinsä ja on erittäin pitkäpinnainen ja rakastava lapsia kohtaan.

Rodun historia

Kansainvaelluksen aikaan (300-500jKr) aikoihin valloittivat itägootit, langobardit ja hunnit maan ja todennäköisesti hunnien mukana tuli itämaisia vinttikoiria. Vuonna 890 tulivat magyarit maahan. Tämä ratsastajakansa saapui Uralin aroalueilta ja toi metsästykseen käytettyjä venäjänvinttikoiria mukanaan. Risteytykset jo ennestään paikalla asuneiden vinttikoirien kanssa synnyttivät itsenäisen rodun unkarilaisen vinttikoiran (Magyar Agar).

Aatelisto käytti unkarinvinttikoiraa vuosisatoja metsästykseen, myöhemmin myös maalaisväestö ravinnon hankkimiseen. 1900-luvun vaihteessa käytettiin englanninvinttikoiraa rodun jalostamiseen. FCI hyväksyi rodun vasta 1966. Unkari pyrkii tällä hetkellä johdonmukaisilla jalostusvalinnoilla säilyttämään alkuperäisen Agar-tyypin ja selvästi korostamaan eroa englanninvinttikoiraan.