Alf
(Tuzviragvadasz Alföld)
kirjoittanut omistaja Mirka Heinonen
Kun kennel Avenina´s Nina pyysi kirjoittamaan Alfista pienen jutun niin ensimmäinen ongelma oli se kuinka pitää juttu pienenä. 11 vuoteen mahtuu jos jonkinmoisia seikkailuja tämän valtavan valloittavan koiran elämässä.
Kuten Csaba (kennel Tuzviragvadasz) mainitsi: ”Alföld iso jässikkä oli tukkimassa tietä muilta” ja emo Csoki joutui keisarinleikkaukseen.Iso Alf olikin kun sen ensikerran näin. Pitkät hontelot jalat ja lapiomaiset tassut, pää oli jotain ihan muuta, Salukin johon olin aiemmin tottunut, siroon kuontaloon verrattuna.Iso poika tulla löntysti luokse, laski mottipäänsä syliin ja katsoi isoilla silmillään. Sen kuonosta otsan yli kulki raidat, vauhtiraidat. Silloin sydän sanoi tämä se on.
Alfin nuoruus meni kohkatessa jalat edellä ja pää perässä. Alf on ollut ja on edelleen mitä suurimassa määrin laumakoira. Hänen oma lauma on kaikki kaikessa ja voimakkaasta paimennusvietistä on saanut tuta perheen lisäksi niin hirvet kuin satunnaiset marjastajatkin. Kaikella hellyydellä sanon että Alffiksella on pienen sylikoiran aivot se ei oikein aina vieläkään ymmärrä kokoaan vaan moniin koomisiin tilanteisiin on jouduttu kun herra änkeää syliin tai itsensä pieneen rakoon josta ei pääsekään pois.
Ihan ilman harmaita hiuksia ei ole 11 vuodesta selvitty. Alfin nuorempana harrastamat peuranjahtireissut pisti sydämen syrjälleen useammin kuin kerran. Arkkivihollisista mainittakoon ukkonen jota hirveämpää kauhistusta ei koiran mielestä ole eikä tule. Lasten kanssa ei voi fantastisempaa otusta olla. Kun esikoinen syntyi, Alf pestautui vauvan vartijaksi välittömästi. Vieraiden saapuessa se käveli päättäväisesti pienokaista ihastelevien ihmisten ja tyttären väliin ilmoittaen kehonkielellään että pitäkääpäs pidempi hajurako herrasväki! Yksi muistettavin tilanne oli kun tytär pötkötteli n, vuoden ikäisenä lattialla Alf (totta kai) makasi vieressä ja ”kirputti” eli etuhampailla rapsutti vauvan poskea niin hellästi ja varovasti että lapsi vain kikatti tyytyväisenä.Tämä lapsi on nyt 7 vuotias pitkän taipaleen ovat siis jo yhdessä kulkeneet.
Nuoruudessaan Alf osallistui muutamiin näyttelyihin ja maastokisoihin ilman sen kummempaa menestystä. Milloin sitä luultiin tanskandogiksi milloin sekarotuiseksi greyksi. Aina Alf on kuitenkin hurmannut ”hymyllään” ja iloisella olemuksellaan. Nyt on ukkelilla parta harmaantunut ja vähän enemmän viihtyy sohvalla nukkumassa mutta silti osallistuu edelleen täysin rinnoin perheen arkisiin puuhasteluihin. Hieman höpsähtänyt vanha ukkohan se on. Välillä jää vähän ”pysäkille” seisomaan, ajatus katkeaa tai harhailee kesken kaiken. Sitten kun kutsuu tai hieman tönäisee, häntä heilahtaa muutaman kerran ja Alf muistaa taas mitä olikaan puuhastelemassa. Alf on ollut valtavan leikkisä koko ikänsä ja perheen uusin tulokas kääpiöterrieri saa houkuteltua tuon tuosta painiotteluun tai se itse änkeää lasten leikkeihin jossa sitä talutellaan ”prinssin hevosena”. Sellainen on se meidän Alf.
Haluan käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kiittää Csabaa ja Leenaa tämän hienon rodun tuomisesta Suomeen sekä toivottaa onnellisia eläkepäiviä ja pitkää ikää kaikille Tuzviragvadaszin A-pennuille.
Mirka Heinonen
