2023-2024 hallituksen esittely
Kuva: Mari Rannila
1) Nimesi ja missä asut?
Catarina Wikström-Ivaskevicius ja asun Vantaan Simonkylässä.
2) Mikä on roolisi hallituksessa?
Toimin hallituksen puheenjohtajana, kotisivu-, tiedotus- ja kiertopalkintovastaavana, JTO työryhmän koollekutsujana sekä vuosikirjavastaavana.
3) Ketä laumaasi kuuluu?
Laumaani kuuluu tällä hetkellä viisi koiraa. Vuonna 2012 syntynyt unkarinvinttikoiranarttu Fria (Primada Full-Blooded Hunter) ja vuonna 2016 syntynyt unkarinvinttikoiranarttu Sansa (Balaton Nyitnkikék Bársonyos), marraskuussa 2020 syntynyt Sansan tytär Aiya (Avenina´s Szilvapálinka) sekä huhtikuussa 2022 syntyneet Sansan tyttäret Smilla (Avenina´s Bársonyos Bodzabor) ja Vinga (Avenina´s Biztató Bodzaróza). Näiden lisäksi ihmislaumaan kuuluu ”tuontiuros” Liettuasta, eli mieheni Andrius.
4) Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Ihan ensisijainen ympärivuotinen harrastus on ajella ympäri eteläsuomea, pistää auto parkkiin ja lähteä koirien kanssa tutkimaan mahdollisimman paljon erilaisia metsiä, eli poluttomissa metsämaastoissa rämpiminen on meidän ykkösjuttu! Sekä toki myös erilaiset kaupunkiseikkailut ja maisemakävelyt hihnassa, silloin kun ei syystä tai toisesta pääse irti juoksemaan. Kesäkaudella harrastuksiin kuuluu näyttelyt sekä rata-, maasto- ja ajuekisoissa käyminen. Ulkomailla käydään näyttelyreissuilla yleensä ympäri vuoden ja jossain vaiheessa haaveena olisi käydä ulkomailla myös kisaamassa muutamassa maassa, mikäli omasta laumasta löytyy riittävän lahjakkaita juoksijoita.
5) Miten olet aiemmin osallistunut järjestö/koirakerhotoimintaan?
Onko sinulla koetoimitsija/tuomari yms. pätevyyksiä?
Olen ollut mukana perustamassa SUN ry:tä vuonna 2012 ja toiminut yhdistyksen sihteerinä alkuvuosina. Tämän jälkeen olin muutaman vuoden yhdistyksen puheenjohtajana. Nyt olen taas toiminut sihteerinä useamman vuoden. Olen toiminut myös muiden koirayhdistysten toimikunnissa ja ollut mukana järjestämässä erilaisia koiratapahtumia. Olen käynyt juoksupuolen koetoimitsija I ja II kurssit sekä kehätoimitsijakurssin mutta en ole pätevöitynyt koetoimitsijaksi sen enempää, kun kehäsihteeriksikään. (aika ei kerta kaikkiaan ole riittänyt viemään näitä asioita loppuun, vaikka toimihenkilönä oleminen kyllä kiinnostaisi)
6) Millainen koirahistoriasi on?
Historiani on sellainen, että olin alkuelämäni todella allerginen koirille mutta vuonna 2007 tein radikaaliratkaisun ja rupesin ratsastamaan, jolloin sain itseni siedätettyä eläinpölylle ja siinä samalla siedätyin myös koirille. Vuonna 2009 meille tuli ensimmäinen oma koira (rhodesiankoira Nanya) ja sen jälkeen lauma kasvoikin hetkellisesti melko holtittomasti jotta sain otettua kiinni alkuelämäni koiravajeen :) Nanyan jälkeen laumaan tuli vuonna 2010 rhodesiankoira-uros Gawa, vuonna 2012 unkarinvinttikoirasiskoksen Fény ja JoyJoy, vuonna 2014 rhodesiankoiranarttu Kazi, vuonna 2016 unkarinvinttikoirasiskokset Sansa ja Bámby, vuonna 2018 rhodesiankoiranarttu Gira, sekä vuonna 2019 aikuisena kotia vaihtava unkarinvinttikoiranarttu Fria. Valitettavasti edellä mainituista koirista laumaamme kuuluu enää vain Fria ja Sansa, sekä uutena vahvistuksena tosiaan Sansan tyttäret Aiya, Smilla ja Vinga. Fria on ainut omistamani koira, joka on ylittänyt (minulle) maagisen 10v rajapyykin. Mutta tämä osa koirahistoriaani on opettanut minulle sen, miten jokaisesta koirasta pitää nauttia 100% niin kauan kuin meille yhteistä aikaa suodaan ja olen todella oppinut arvostamaan sitä, että laumassa on veteraani-ikäinen koira. Toivon kovasti, että Sansankin täytettyä 8v heinäkuussa 2024, meillä täyttyisi uusi ennätys koiraperheessämme: meillä olisi laumassa kaksi veteraani-ikäistä koiraa samaan aikaan. Fria on toistaiseksi täysin terve, mutta täyttää (toivottavasti) toukokuussa 2024 jo 12 vuotta, joten jokainen päivä yhdessä on kultaakin kalliimpi <3
7) Miten päädyit unkarinvinttikoiraan?
Unkarinvinttikoirassa minua viehätti ensimmäisenä luonne ja toisena se, miten vaivattomasti ja kauniisti koirat liikkuu juostessaan kovaa vauhtia. Tässä rodussa yhdistyy ihailtavalla tavalla voima ja jalous. Tutustuin vuonna 2011 Mari Rannilaan rhodesiankoirayhdistyksen kautta ja kun kävimme lenkeillä, ihastuin Marin omistamaan unkarilaispoikaan Cujoon. Cujo olikin meillä hoidossa muutaman kerran, jotta sain tutustua rotuun ja ennen omien unkarilaisten hankkimista meillä oli hoidossa myös unkarilaispojat Dille ja Raju. Olin mukana astutusmatkalla, kun meidän tulevien pentujen emä Megy reissasi unkariin tapaamaan sulhastaan ja sillä reissulla menetin sydämeni lopullisesti rotuun. Megy oli kaikkea ja vielä enemmän mitä unkarinvinttikoirassa saattaisin toivoa ja onneksi Megy kuunteli toiveeni tarkasti ja synnytti kaksi sellaista unkarinvinttikoiratyttöä (Fény ja JoyJoy), jotka muuttivat meille ensimmäisiksi unkarinvinttikoiriksi. Edelleenkin rotu tuntuu täysin omalta ja erityisesti pidän siitä, että saman yksilön kanssa voi harrastaa sekä näyttelyitä, rata-, maasto- ja ajuekokeita.
8) Mitä toivot rodun tulevaisuudelta?
Olisi hienoa, jos koirien omistajat enenevissä määrin veisivät koiriaan virallisiin terveystutkimuksiin, jotta rodun mahdollisista ongelmista saataisi enemmän tietoa. Toivon myös kovasti, ettei rotu koskaan eriytyisi juoksu- ja näyttelylinjoihin. Harrastusten osalta haluan rohkaista kokeilemaan ajuekokeeseen osallistumista, koska se tuntuu olevan tälle rodulle hyvin sopiva koemuoto :)
9) Mihin suuntaan haluaisit yhdistyksen toimintaa kehittää?
Toivoisin että yhdistys onnistuisi omalta osaltaan luomaan ja ylläpitämään suomen unkarinvinttikoirien omistajien keskuuteen mahdollisimman rennon ja positiivisen, yhteen hiileen puhaltavan ilmapiirin, jotta toisia rodun harrastajia olisi helppo lähestyä ja yhdessä tekemiseen olisi mahdollisimman matala kynnys. Lisäksi olisi erittäin suotavaa, että jossain vaiheessa yhdistyksen hallitus rupeaisi vaihtumaan pikkuhiljaa nuorempien sukupolvien luotsaamaksi, jotta yhdistys pysyy ajan hermolla ja pystyy kehittämään toimintaansa palvelemaan mahdollisimman hyvin myös tulevia sukupolvia.
10) Terveisesi jäsenille?
Muistakaa että osallistuakseen yhdistyksen tapahtumien järjestämiseen tai muuhun toimintaan ei tarvitse a) kuulua hallitukseen b) osata mitään entuudestaan c) tuntea ketään etukäteen. Tulkaa siis rohkeasti mukaan ja yllättykää miten kivaa ja antoisaa yhteinen tekeminen voi olla.
---------------------------------------------------------------
1) Nimesi ja missä asut?
Olen Taru Salminen ja asun Kouvolassa, Kaakkois-Suomessa.
2) Mikä on roolisi hallituksessa?
Sihteeri ja hallituksen jäsen.
3) Ke(i)tä laumaasi kuuluu?
Meillä asustaa minun lisäkseni puolisoni Sami sekä jackrussellinterrieri Elsa ja heinäkuussa 2023 syntynyt unkarinvinttikoira Dina (Ajandek Gloredhel).
4) Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Metsälenkit ympäri vuoden on ihan parasta, joten siellä käymme usein. Myöskin yhteislenkit ja leikkihetket ystävieni koirien kanssa kuuluu mieluisiin harrastuksiin. Dinan kanssa olemme jo hieman kokeilleet vieheen perässä juoksemista ja olemme käyneet muutamissa näyttelytreeneissä.
Näyttelyharrastuksen aloitin 9 -vuotiaana ensimmäisen koirani skotlanninterrierin kanssa ja se harrastus on edelleen, vaikkakaan ei kovin aktiivisesti enää. Russeleiden kanssa olen kokeillut keinoluolia, mutta ne eivät ole siihen syttyneet, toisin kuin mäyräkoiramme aikoinaan, joista yksi olikin käyttövalio keinoluolilta. Mäyräkoirien kanssa kävimme myös verijäljellä. Saksanpaimenkoirien kanssa harrastimme jälkeä ja suojelua.
Tällä hetkellä näyttelyt kuuluvat jossain määrin harrastuksiimme ja olemme käyneet suomen lisäksi näyttelyreissuilla Baltiassa.
5) Miten olet aiemmin osallistunut järjestö/koirakerhotoimintaan?
Onko sinulla koetoimitsija/tuomari yms. pätevyyksiä?
Ajan puutteen vuoksi en ole pystynyt olemaan mukana yhdistystoiminnassa, joten tämä on ensimmäinen kerta, kun olen mukana. Rotuyhdistysten kokouksissa olen ollut ajoittain mukana. Minulla on tunnistusmerkitsijän pätevyys. Kasvatan russeleita kennel nimellä Lorun ja olen käynyt kasvattajan perus ja jatkokurssin. Olen yhdeltä koulutukseltani eläintenhoitaja/trimmaaja vaikkakin kokopäiväinen leipätyöni on sosiaalialalla.
6) Millainen koirahistoriasi on?
Ensimmäinen koirani oli skotlanninterrieri Oku jonka sain 9-vuotiaana eli reilut neljäkymmentä vuotta taaksepäin. Myöhemmin perheeseemme kuului saksanpaimenkoiria. Kun muutin omilleni 19-vuotiaana, niin toteutin silloisen haaveeni ja meille muutti hovawart uros Roni. Matkan varrella meillä on ollut myös leonbergin koira, karkeakarvaisia mäyräkoiria ja nyt viimeisen viidentoista vuoden ajan russeleita. Uusin tulokas on tämä ihana unkarinvinttikoira.
7) Miten päädyit unkarinvinttikoiraan?
Haaveeni lapsesta asti on ollut irlanninsusikoira tai skotlanninhirvikoira. Kuitenkin erilaisten harrastusten ja elämäntilanteiden takia se ei ole aiemmin toteutunut.
Useiden vuosien harkinnan jälkeen aloitin tutustumalla eri vinttikoira rotuihin. Hankin tietoa kysymällä ja etsimällä tietoa eri lähteistä. Kävin erinäisissä tapahtumissa paikan päällä tutustumassa rotuihin.
Nyt kun on enemmän aikaa itselle ja harrastuksille, niin päätin toteuttaa haaveeni ja roduksi valikoitui unkarinvinttikoira, sillä se sopii mielestäni parhaiten laumaamme ihanan luonteensa ja muidenkin ominaisuuksiensa vuoksi.
Perheessämme on jo kolmatta polvea väkeä ja tästä syystä avoimuus ja pitkäjänteisyys lapsia kohtaan ovat kaivattuja ominaisuuksia. Kohtaamani yksilöt ovat olleet helposti lähestyttäviä ja avoimia luonteeltaan ja tämä on tehnyt minuun hyvän vaikutuksen rodun luonteesta. Tärkeä ominaisuus on myös se, että rotu tulee hyvin toimeen myös muiden koirien kanssa sillä meillä on kotana russeli ja sukulaisilla sekä ystävillä on myös koiria, niin pieniä kuin isompiakin.
Myöskin rodun ulkoiset ominaisuudet miellyttävät, kuten se, että unkarilaisilla on vinttikoiraksi vahva luusto ja helppo hoitoinen turkki, joka ei ole myöskään eri sääolosuhteille kaikkein vaativin. Täydellinen valinta meille.
8) Mitä toivot rodun tulevaisuudelta?
Toivon, että rodun ominaisuudet perhe- ja harrastuskoirana säilyvät. Ennen kaikkea toivon, että jalostetaan terveys edellä – unohtamatta rodunomaista tyyppiä ja ominaisuuksia.
9) Mihin suuntaan haluaisit yhdistyksen toimintaa kehittää?
Toiminta on ollut hyvissä käsissä ja tästä on hyvä jatkaa. Toivottavasti pystymme pitämään yhdistyksen aktiivisena ja saamme joukkoomme lisää rodusta ja yhteisestä toiminnasta kiinnostuneita jäseniä. Tiedon jakaminen sekä erilaisten tapahtumien järjestäminen muun muassa on yhdistyksen toiminnan keskeisiä asioita ja näin on myös tarkoitus jatkaa.
Olen mielelläni mukana teidän kaikkien kanssa viemässä eteenpäin tätä upeaa rotua terveys, luonne ja käyttötarkoitus edellä unohtamatta sitä, että, ennen kaikkea he ovat meille rakastettavia perheenjäseniä, joiden hyvinvoinnista meidän tulee huolehtia.
10) Terveisesi jäsenille?
Kysytään, otetaan selvää, keskustellaan, opitaan ja jaetaan tietoa me kaikki yhdessä. Rohkeasti mukaan ja paljon mukavia, rentoja, yhteisiä hetkiä tämän upean rodun parissa.
---------------------------------------------------------------
1) Nimesi ja missä asut?
Anne Naukkarinen ja asun Keski-Suomessa, Vehniän kylällä Laukaassa.
2) Mikä on roolisi hallituksessa?
Varapuheenjohtaja sekä rahastonhoitaja.
3) Ke(i)tä laumaasi kuuluu?
Minun lisäkseni 4 muuta ihmistä sekä 5 koiraa, joista 2 on unkarinvinttikoiria ja 3 whippetejä.
4) Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Viime vuonna emme päässeet harrastamaan lainkaan, mutta vinttikoirien juoksulajit on tähän saakka olleet suosikkeja. Toisinaan myös näyttelyissä tulee käytyä.
5) Miten olet aiemmin osallistunut järjestö/koirakerhotoimintaan?
Onko sinulla koetoimitsija/tuomari yms. pätevyyksiä?
Yhdistystoimintaan ensimmäinen kosketus tuli vuonna 2011, jolloin minut valittiin Keski-Suomen Vinttikoirakerho ry:n hallitukseen. Suomen Unkarinvinttikoirat ry:ssä olen toiminut vuosien varrella eri tehtävissä, olen myös yksi SUN ry:n perustajajäsenistä. Lisäksi olen toiminut Suomen Vinttikoiraliiton sekä Whippet-Harrastajat ry:n jalostustoimikunnissa.
6) Millainen koirahistoriasi on?
Ensimmäinen oma koirani oli sekarotuinen, jonka sain vuonna 2001. Ensimmäisen kosketuksen vinttikoiriin sain vuonna 2003, jonka jälkeen hankin ensimmäisen whippetin vuonna 2005 ja ensimmäinen unkarinvinttikoira tuli kahden whippetin kaveriksi vuonna 2009. Vakituisesti meillä kotona on asunut vuosien aikana whippettejä kaiken kaikkiaan 6 yksilöä ja unkarinvinttikoiria 5. Varsinkin unkarilaisten kanssa on ollut terveysmurheita ja useampi on poistunut paremmille metsästysmaille nuorena. Olen kasvattanut kaksi whippet pentuetta ja yhden unkarinvinttikoirapentueen 2011-2014 välisenä aikana.
7) Miten päädyit unkarinvinttikoiraan?
Etsimme whippetien kaveriksi isompaa vinttikoiraa ja eri vaihtoehtoja pohdittuamme päädyimme unkarinvinttikoiraan sen monipuolisten harrastusominaisuuksien sekä helppohoitoisen turkin myötä. Samaan aikaan myös muutimme maaseudulle, jossa oli paremmin tilaa vahtiviettiselle rodulle. Päivääkään en ole katunut, vaikka vastoinkäymisiä on ollutkin.
8) Mitä toivot rodun tulevaisuudelta?
Toivon, että rodun terveyteen ja perimän monimuotoisuuteen kiinnitetään huomiota jalostusvalintoja tehtäessä. Toivon myös, että harrastajat kunnioittavat pienen rodun sisällä toisiaan, niin ihmis- kuin koirayksilöitäkin.
9) Mihin suuntaan haluaisit yhdistyksen toimintaa kehittää?
Näin pienellä porukalla toimiessa toiveena on ensisijaisesti pitää yhdistys pystyssä. Mutta olisihan se hienoa, jos uusiakin tekijöitä tulisi toimintaan mukaan missä tahansa laajuudessa.
10) Terveisesi jäsenille?
Pidetään unkarinvinttikoirien "lippu" korkealla!